*

Sydämellisellä järjellä Koko maailmaa ei voi parantaa, mutta Suomea voi!

Elääkö vanhus vain maksaakseen laskuja?

  • Elääkö vanhus vain maksaakseen laskuja?

Olen tänään koko päivän kuunnellut/nähnyt/lukenut vanhustenhoidosta käytävää keskustelua eri medioissa. Se on lohdutonta kuunneltavaa. Vasemmiston kensanedustajat ovat ottaneet haasteen vastaan ja luvanneet mennä vanhustenhoitoon yhden työvuoron ajaksi. missä ne muut kansanedudtaja luuhaavat? Eikö kantti kestä? Vaikka eipä se välttämättä vie asiaa yhtään eteen päin. Onhan noita toimittajiakin nähty kokeilemassa elämistä mini-tuloilla yms. mutta sinne ne hetken kokemukset haihtuvat, kun taas normi rahat on käytössä!

Silloin joskus, kun olin jollain tavalla mukana politiikassa, vanhusten asioista ja niiden surkeasta tilasta puhuttiin kaikissa mahdollisissa tilanteissa, mutta mitään, ei yhtään mitään eteen päin menoa ole asioissa näiden vuosien aikana tapahtunut. Poliitikoilla ei ole oikeasti edes tahtoa paneutua niihin asioihin, niin kuin ei moneen muuhunkaan asiaan, joka ei kolahda jotenkin omaan elämään.

Aikoinaan äitini opetti esimerkillään minulle sen, että vanhoista ihmisistä pitää pitää huolta...ja siihen huolenpitoon liittyi myös henkisen hyvinvoinnin edistämistä erilaisilla pienillä asioilla: hän kävi katsomassa yksinäistä vanhaa tuttavaa, vei ehkä mennessään kahvipaketin ja keitti kahvit hänelle ja itselleen, jos vanhuksen fyysinen kunto oli huono, hän muisti tuntemiaan vanhuksia nimi- ja syntymäpäiväkorteilla ja myöhemmin, puhelimen yleistyttyä, myös soitti aina joskus... ja nämä vanhukset eivät oleeet edes hänen sukulaisiaan! Ihmettelin asiaa silloin nuorena. En imettele enää. Niin paljon olen nyt nähnyt, miten yksin ihmiset jäävät, kun aviopuoliso kuolee tai sellaista ei ole edes ollut, kun ystävät kuolevat ja huomaat olevasi viimeinen...lapset asuvat toisella paikkakunnalla tai eivät muuten ehdi/ jaksa/viitsi/ ymmärrä pitää riittävästi yhteyttä tai sitten lapsiakaan ei ole...

Mihin on yhteiskunnastamme kadonnut aito läheisestä, vanhasta tai nuoremmasta, mutta toisesta IHMISESTÄ välittäminen?  Tunnen liian monta ihmistä, jotka on unohdettu koteihinsa tai laitoksiin.  Olen itse ollut eläkkeellä jo useampia vuosia ja tiedän, ettei tavallisen eläkeläisen elämä niin kummoistakaan ole. Mutta onneksi minulla on vielä kaverina mies, joka myös ymmärtää, että läheistä pitää auttaa, kun sellaisia tilanteita tulee vastaan. Eihän kenenkään tarvitse auttaa ja huolehtia yli omien resurssiensa, mutta usein pienikin ele jo pelastaa toisen päivän. Sitä paitsi itsellekin tulee hyvä milei, kun huomaa, että on voinut ilahduttaa toista!

Eilen eräs tällainen, yksinäinen, pienellä eläkkeellä elelevä  vanhempi nainen pisti minut miettimään taas koko tätä yhteiskuntamme hulluutta. Hän sanoi minulle: " Niin, katsos eihän minulla ole mitään muuta merkitystä, kuin maksella kaikenmaailman laskuja. Täällä minä yksin istun asunnossani ja odotan, mitä ne päättäjät taas tänään keksivät minulla maksattaa.  Ei minulla ole enää kenellekään mitään merkitystä! Vain, jos joku lasku jää maksamatta joku alkaa kyselemään perään. Nyt tuo laskujen määrä alkaa vaan olla jo sitä luokkaa, että puolitan lääkkeeni ja syön aina vaan halvempaa ja halvempaa ruokaa, että saan maksettua kaikki kohonneet sähkö, asumis-netti-ym. maksut. Vaatteita ei enää voi ostaa ja mihinkään ei enää voi mennä... ei ole ketään, eikä tänne tule enää kukaan...Elän siis vain maksaakseni laskuja! "  - Tämä henkilö asuu toisella paikkakunnalla, joten ihan helppoa ei ole minunkaan usein hänen luonaan piipahtaa, mutta pyrin edes soittamaan useamman kerran viikossa. Tämä henkilö on kaiken lisäksi hyvin skarppi ja seuraa aikaansa televisiosta yms. tiiviisti. Hänen kanssaan on helppo ja mukava jutella... ja näitä laskunmakselijoita on tämä maa pullollaan!!! Kaiken lisäksi trendi on kovassa kasvussa.

Tästä ei voi seurata mitään hyvää! Eikö meistä jokainen voisi toimia edes yhden laskunmaksajan henkireikänä?? Ehkä silloin joku ikäihminen tulisi kotona pitempään toimeen ja hoitajaresurssit, ne liian pienet, säästyisi niille, jotka eivät enää kotonaan pärjää?!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

''Elääkö vanhus vain maksaakseen laskuja?''

Noin se menee. Valitettavasti mummojen ja pappojen eläkkeet eivät enään riitä kiinteistöveroihin.

Niitä on jo rästissä 400.000 ja määrä kasvaa. Moni vanhus toivoo dementiaa.

Käyttäjän danielantti kuva
Daniel Leppäjärvi

Dementiaa? Paskaan tilanteeseen otataan vielä dementia kyytiin? Saman tien voisi toivoa kuolemaa...

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#2
Sitten katoaa maksaja veroille. Tuskin niitä verorahoja miltään toiselta momentilta saa.

Käyttäjän titta kuva
Kristina Ljungqvist

Niin valitettavasti jotkut toivovatkin...tuntuu vaan niin pahalta, ettei ihmisestä itsestään kukaan tunnu olevan huolissaan...
Tuota tekstiä kirjoitellessani katsoin asiaa vain yhdeltä, kapealta sektorilta, kun tuon ikäihmisen kommenttiin tuntui olevan mahdotonta löytää positiivista vasta-argumenttia. Näistä vanhusten asioista voisi kirjoittaa jo kirjan, niin paljon epäkohtia koko systeemissä on... omaishoitajat, hoitokodit, sairastumiset/sairaalassa olo ja kotiuttaminen tyhjään kotiin...ihan loputon suo!

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #5

''Niin valitettavasti jotkut toivovatkin...tuntuu vaan niin pahalta, ettei ihmisestä itsestään kukaan tunnu olevan huolissaan.''

Suomalainen ja venäläinen kulttuuri ovat yllättävän samanlaisia.

Käyttäjän danielantti kuva
Daniel Leppäjärvi

Dementiaa? Paskaan tilanteeseen otataan vielä dementia kyytiin? Saman tien voisi toivoa kuolemaa...

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Vanhusten asioiden hoitamista arvioidaan poliittisena "bisneksenä" vanhusten äänet ovat hajautuneet, eikä niitä näytä olevan riittävästi. On erikoista, että vasta nyt viimeisellä vuosikymmenellä ne matalalattiabussit ja matalalattiaraitiovaunutkin tulivat. Ennen sitä edellisten sukupolvien vanhukset kiipeilivät kulkuvälineisiin. Ei heidänkään asiat näyttäneet kiinnostavan.

Olen viimeaikoina nähnyt toisenlaistakin kulttuuria, kun vaimoni on maahanmuuttaja. Sellaista, jossa vanhukset ovat ykkösenä ja saavat osakseen erityistä kunnioitusta. Se tekee vaikutuksen. Olen miettinyt asiaa ja todennut vaimolleni Suomen olevan kylmä maa, jossa on kylmät tunteet ja kylmä suhtautuminen välittämiseen. Ehkä elämä on ollut niin kovaa, että on jouduttu keskittymään vain omiin asioihin, se kulttuuri on sitten siirtynyt jälkipolville. Ehkä se juuri selittää menneinä vuosikymmeninä vallinnutta hyvää sosiaaliturvajärjestelmää. Se on ollut pakon sanelema asia, kun muuten ei ole välitetty.

Aikanaan suhtautumisessa huutolaisiin oli jotain mikä oli ja on ilmeisesti niin suomalaista.

Toimituksen poiminnat